Kuinka valmistautua ostolakkoon ?
Sivustosta Ullajohanna.fi 2.5.2021, päivitetty 9.11.2022 ja 23.5.2024
Olen ollut vuoden kestäneessä vaatteiden ostolakossa. Ostolakkoni opetti useita asioita ja koin, että hyödyin siitä merkittävästi. Ainakin rahaa säästyi! Kerrankin lakkasin vertaamasta itseäni muihin ja kykenin tarkastelemaan omaa kuluttamista kriittisesti. Ennen ostolakkoa olin valmistautunut siihen monin tavoin mm.
osallistumalla useamman kerran 30 päivän minimalismipeliin (https://www.theminimalists.com/game/).
käynyt ostoksilla useamman kerran omassa vaatekaapissani ja harrastanut kapselipukeutumista (https://en.wikipedia.org/wiki/Capsule_wardrobe).
osallistumalla Becoming Minimalist Joshua Beckerin tavaroiden karsintakurssille (https://www.becomingminimalist.com/the-uncluttered-course-own-less-live-more/).
testaamalla Courtney Carverin projetkti 333:ta (https://minimaliststylealley.com/what-is-project-333-review-rules-tips/)
lukemalla lukuisia teoksia yksinkertaistamisesta ja minimalismista, kuuntelemalla podcasteja sekä seuraamalla Youtube-tilejä.
luopumalla itselle turhista tavaroista mm. karsimalla, kierrättämällä, antamalla, myymällä ja kyllä myös poisheittämällä. Tavaroiden karsiminen on mahdollistanut asumisen nykyisessä hyvin pienessä asunnossa.
seuraamalla omia kulutustottumuksia ja tekemällä säännöllisesti Sitran elämäntapatestin. Viimeisimmän testin mukaan hiilijalanjälkeni oli 3461 kg CO2e, kun sen vuoteen 2030 pitäisi olla 2500 kg CO2e/henkilö. Jotta tuohon pääsisi, joutuu tekemään melkoisia elämäntapamuutoksia.
Ostolakkoni ei olisi onnistunut ilman edeltävää harjoittelua. Omista kulutustottumuksista irti päästäminen ja luopuminen tavaroista on vähitellen etenevä prosessi. Joka kerta käynnistäessäni uuden karsintakierroksen, olen ollut valmis luopumaan jostain sellaisesta, minkä edellisellä kierroksella vielä halusin säilyttää. Ostolakko harjaannutti omaa kulutuskäyttäytymistä, tavarasuhdettani ja luopumista. On kuvaavaa, että ostolakkoni aikana saatoin yhä luopua suuresta määrästä vaatteita. Niitä oli edelleen liikaa. Sen sijaan tuon vuoden aikana ruokahävikki oli minimaalista.