Miksi aloittaminen on niin vaikeaa?

Aloittaminen voi olla ajoittain todella vaikeaa, olkoonpa ongelma, mikä tahansa. Päättämättömyys ja aloittamisen lykkääminen tulkitaan helposti laiskuudeksi. Kyse ei ole kuitenkaan laiskuudesta, sillä tutkimuksissa on osoitettu, että asioiden lykkääminen eli prokrastinaatio on ennen kaikkea toiminnallinen ongelma. Järki sanoo, että tehtävä on saatava tehtyä, mutta tekemistä ei vain saa aloitettua. Kyseessä voi olla keino vältellä negatiivisia tunteita.

Kun edessä oleva tehtävä on aloittamatta, liittyy siihen paljon epävarmuutta, kuten kuinka kauan siinä kestää, osaanko ja mistä pitäisi aloittaa. Tällainen epävarmuus on kuormittavaa etenkin, kun tarjolla on samanaikaisesti välittömästi palkitsevia tehtäviä, joihin tarttuu helposti aloittamisen sijaan. Samalla tulee kokeneeksi syyllisyyttä ja stressiä asioiden lykkäämisestä, mutta silti jatkaa välttelykäyttäytymistä. 

Ongelma ratkeaa usein parhaiten, kun jokin suuri tehtävä tai tavoite esimerkiksi elämäntapamuutos, opinnäytetyö tai tavaroiden karsinta pilkotaan pienempiin helpommin hallittavissa oleviin osiin. Tehtävän pilkkominen vähentää aivojen kokemaa epävarmuutta. Tämä on toimiva periaate aloitukseen etenkin silloin, kun vaikkapa kertynyttä tavaraa on paljon ja tehtävä tuntuu aluksi mahdottomalta. Kun asettaa itselleen mitättömän pienen tavoitteen, vaikka vain yhdestä paperista eroon pääsemisen ensimmäisenä päivänä, kahdesta seuraavana, kolmesta sen jälkeisenä jne. on aloittaminen ja käyntiin pääseminen huomattavasti helpompaa. Silloin tulee huomanneeksi, että kynnys aloittamiselle on suurempi kuin itse tekeminen, joka nopeasti palkitsee ja motivoi projektissa eteenpäin.

Mitä tavaran karsintaan tulee, on muutto hyvä hetki miettiä, tarvitseeko kaikkea tavaraa vanhasta kodista viedä uuteen. Etenkin kun muuttaa pienempään asuntoon, on usein jopa pakko karsia tavaraa. Näin kävi itselleni, kun minimalismimatkani alussa vuosia sitten muutin ensimmäistä kertaa isommasta asunnosta pienempään. Sittemmin olen muuttanut nykyiseen vielä entistäkin pienempään asuntoon. Karsiminen on ollut pitkäkestoinen prosessi, joka jatkuu yhä. Tavaroilla, kun on tapana huomaamatta lisääntyä. Välillä tulee takapakkia, kuten kaikissa muutoksissa, kunnes jälleen eräänä päivänä huomaan taas aloittavani. Jokaisesta, olkoonpa kuinka pieni tahansa, toivomastaan muutoksesta on syytä onnitella itseä. Muutos on rosessi, jossa pienikin edistyminen ansaitsee tunnustuksen. Olisiko tänään hyvä päivä aloittaa?