Minimalistin identiteetti

Psykoanalyytikko Erik Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoria sisältää kahdeksan eri vaihetta vauvasta vaariin. Hänen mukaansa jokaiseen vaiheeseen sisältyy kriisi, jossa yksilön on kamppailtava, jotta hän voi siirtyä seuraavaan kehityksen vaiheeseen. Eriksonin teoriassa identiteetti, minäkäsitys, liittyy erityisesti murrosiän ja nuoruuden viidenteen vaiheeseen. Nuoruus on kiistämättä identiteetin kehityksen aikaa, mutta identiteetti kehittyy koko elinkaaren ajan. Useat tutkijat ovat vahvistaneet, että joudumme uudelleen arvioimaan identiteettimme jokaisen uuden kokemuksen, onnistumisen ja epäonnistumisen kohdatessa. Ikääntyminen haastaa identiteettiä, kun totutut minäkäsityksen pilarit, kuten ulkonäkö ja terveys alkavat murentua. Tällöin saatamme joutua hämmennyksen valtaan ja todeta, että aiemmin tiesin, kuka olen, mutta kuka on tuo, joka katselee minua peilistä juuri nyt.

Kun minulta aikoinaan tiedusteltiin, olenko osannut karsiessani tavaroita olla hankkimatta tilalle lisää, tulin mietteliääksi. Millainen on minimalisti-identiteettini? Rehellisesti, jos olisin tuolloin asettanut itseni ostolakkoon, olisin epäonnistunut. Vaikka tavaravirrat ovat viimeisten vuosien aikana suuntautuneet kodistani kiitettävästi poispäin, olen myös tehnyt paljon hankintoja pääosin muuttojen jälkeisiin pesänrakennuksiin liittyen. Pienempiin asuntoihin muuttaessani jotkut huonekaluistani ovat olleet liian suuria, minkä vuoksi hankintoja on osin ollut pakkokin tehdä. Edelleen koen omistavani liikaa vaatteita, jotka pyrin ensin käyttämään loppuun. Haluan, että tavarat, jotka säilytän, palvelisivat minua mahdollisimman hyvin ja pitkään. Tarkoitukseni on edelleen karsia kaikki toisarvoinen ja turha elämästäni.

Inhimillinen taipumus hamstrata

Evoluution kannalta on ollut tärkeää, että ihmisellä on ollut luontainen vietti keräilyyn. Kun ihminen ikääntyy, tavaroiden merkitys usein kasvaa. Joillekin kehittyy jopa pakonomainen tarve hamstrata. Pahimmillaan koti täyttyy siten, että liikkuminen siellä vaikeutuu. Kaikki tyhjä tila on täytetty materialla, jonka avulla hamstraaja kokee säilyttävänsä identiteettinsä. Näin voi käydä etenkin silloin, jos määrittelemme itseämme pelkästään ulkoisten ominaisuuksien kautta. Vanhukselle palvelutaloon muutto, jonka hän itsekin ymmärtää olevan parasta hänelle, voi olla todella vaikeaa, koska jättämällä tavarat hän pelkää kadottavansa identiteettinsä. Kun hyväksyy itsensä, myös ikääntyessä, ja löytää merkityksen tekemisistään, saavuttaa eheyden.

Mielestäni myös minimalismissa on kyse eheydestä, kun tarve määritellä itseään ulkoisista lähtökohdista vähenee. Karsimalla koen saavani enemmän aikaa ja  mielenrauhaa, kykenen paremmin keskittymään oleelliseen, kykenen antamaan enemmän läheisilleni ja koen enemmän iloa. Vastaavasti luopumalla kaikesta liiasta ja turhasta voin vähentää siivottavaa ja stressiä. Minimalisti- identiteettini rakentuu yksinkertaisuuden, tarkoituksellisuuden ja tietoisuuden ympärille. Minimalismi on minulle sekä työkalu että elämäntapa, joka korostaa vapautta materiasta, kokemusten ja ihmissuhteiden arvostamista, tietoista kulutusta ja henkistä hyvinvointia. Minimalismiin siirtyminen on itsellä ollut vähitellen etenevä prosessi, joka on tuonut elämääni monia etuja ja helpotuksia. Jokainen löytää oman tapansa toteuttaa minimalismia ja elää merkityksellistä ja tietoista elämää vailla ylimääräistä fyysistä tai henkistä kuormaa.