Ääriminimalismi

Ajatus siitä, että elämästäni olisi karsittu lähes kaikki ja että eläisin vain todella vähin tavaroin, kiehtoo ajoittain. Tulisinko toimeen alle 200 tai jopa alle 100 tavaralla? Tämä tarkoittaisi jo spartalaisen askeettista elämäntapaa. Toisaalta elämällä hyvin yksinkertaisesti ja harjoittamalla äärimmäistä minimalismia olisi kenties mahdollista saavuttaa ulostie jatkuvasta oravanpyörästä.

Ääriminimalismin perusajatuksena on karsia ympäriltä pois lähes kaikki ja keskittyä vain sellaisiin asioihin, jotka tuovat syvää tyydytystä ja luovat merkitystä elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä luopumista suurimmasta osasta tavaroita että henkistä prosessia, jossa elämää radikaalisti yksinkertaistetaan. Ääriminimalismi haastaa nykyajan kulutuskulttuurin ja kiireisen elämäntavan, jossa ylimääräinen ja monimutkainen usein hukuttaa ihmisten todelliset tarpeet.

Erityisesti ympäristö kiittää ääriminimalismista. Äärimmäistä minimalismia harjoittava henkilö tukee toiminnallaan kestävämpää kehitystä ja resurssien järkevää käyttöä. Vähäinen ostaminen ja kuluttaminen tarkoittavat vähemmän jätettä ja luonnonvarojen säästymistä. Monet ääriminimalistit pyrkivät elämään ekologisesti ja vähentämään hiilijalanjälkeään esimerkiksi vähäisellä energiankulutuksella ja kierrätyksellä. Mikäli kiinnostaa, voit laskea omaa hiilijalanjälkeäsi täältä.

Sen lisäksi, että äärimmäinen minimalisti säästää rahaa, on todennäköistä, että ahdistus, jonka on todettu korreloivan kuluttamisen kanssa, vähenee. Ääriminimalismi haastaa ihmistä pysähtymään, tarkastelemaan elämäänsä ja tekemään valintoja. Se tarjoaa mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen ja yksinkertaistamisen kauneuteen, mutta vaatii valtavasti rohkeutta luopua lähes kaikesta ja kulkea vastavirtaan.

Ääriminimalistin koti on usein todella pelkistetty, kun tavaramäärä on vedetty minimiin ja jokaisella olemassa olevalla esineellä on selkeä käyttötarkoitus. Ne ääriminimalistiset kodit, joita olen nähnyt, ovat lähes tyhjiä ja hyvin pelkistettyjä. Lähes tyhjä koti harvoine tavaroineen voi helposti aiheuttaa hämmennystä ääriminimalistin läheisissä ja ystävissä.

Lopulta minimalismissa ei ole kyse tavaroiden laskemisesta eikä minimalismi ole ratkaisu kaikkiin ongelmiimme. Itselleni minimalismi on elämäntapa, jonka harjoittamisessa en koskaan tule valmiiksi. Elämä jatkuu senkin jälkeen, kun tavaroita on vain 100 tai vähemmän. Koen minimalismin ennen kaikkea valintoina kohti itselle merkityksellisempää elämää. Vaikka ajatuksena ääriminimalismi onkin kiehtova ja näen siinä paljon hyvää, ei se lopulta kuitenkaan ole minua varten.